perjantai 18. huhtikuuta 2008

Kyläilyä kuvina

Myyntipöytä Bougoulassa keskiviikon markkinoilla. Pieniin pusseihin pakattuina tarjolla muun muassa suolaa, baobabin lehdistä tehtyä jauhetta, pähkinöitä, chilimaustetta, okraa ja maapähkinävoita. Lisäksi sipuleita, tomaatteja sekä oikealla keskellä kuivattuja kaloja.

Maapalloistumisesta esimerkkinä molempien tomaattikasojen vierestä löytyvät keltaisina pilkottavat Maggi-kuutiot perinteisten ruoka-aineiden keskellä. Etualalla puolestaan myynnissä vihreän baobab-jauheen edessä on pussitettua makaronia ja spagettia.









Sienen kylässä saippuanvalmistusta seuraamassa Naari Berthe sekä kutsumaton vieras. Aasin kiljunta on muuten uskomattoman epämiellyttävän kuuloista. En ole ikinä kuullut teurastettavan sian ääntä, mutta voisin kuvitella, ettei aasi jää sille kovin huonoksi kakkoseksi. Enkä suinkaan tarkoita teurastettavaa aasia, vaan eläimen ihan jokapäiväistä ääntelyä.

Saippuanvalmistus sujui hyvin näiden valvovien silmäparien alla. Tuloksena oli paikallisille karitepähkinöille tuoksuvaa, koostumukseltaan riittävän kovaa saippuaa. Tuoreeltaan ostettuna hinnaksi yhdelle palalle kyläläiset määrittelivät 125 CFA (1 euro= 665 CFA).






Koulun käymälä Kaben kylässä. Päättelin sisään astuessa, että vasen puoli lienee tarkoitettu pienemmälle hädälle ja oikea puolestaan isommalle. Vessaan mentäessä mukaan annetaan sympaattisen näköinen muovinen vesikannu, jonka käytöllä korvataan vessapaperi.

Itse en ole vielä riittävästi malilaistunut jättääkseni nenäliinat tai pidemmällä reissulla wc-paperirullan kotosalle. Jos kyseessä olisi vuosien oleskelu, ehkä sellainenkin askel tulisi jossain vaiheessa otettua.



Malissa valtauskonto on islam. Kylistä löytyy usein moskeijoita, jotka on rakennettu bancosta, eli savesta. Banco on muutenkin Malissa hyvin yleinen talojen rakennusaine, myös kaupungeissa.

Pohdiskelin aikani moskeijassa ympäriinsä sojottavia puukeppejä, keksien niille toinen toistaan symbolisempia merkityksiä. Kun vihdoin pyysin paikallisten selitystä asialle, oli vastaus yksinkertainen: "No, ne nyt ovat siinä siksi, ettei rakennus romahda". Se siitä sitten.




Kuvassa taka-alalla perinteinen tulisija, jossa jäähtymässä on kastike tô-ruoalle. Perinteisessä tulisijassa kattila lepää kolmen ison kiven päällä, jolloin polttopuilla tuotetusta energiasta suuri osa karkaa taivaan tuuliin.

Etualalla on foyer amélioré eli "parannettu tulisija", jonka savirakennelma pitää energian tiiviimmin kasassa. Kylissä on järjestetty koulutusta näiden energiatehokkaiden liesien rakennuksessa, jotta kotikäyttöön tarvittavan polttopuun kulutus vähenisi.









Veden nostamista kaivosta Tafelen yhteispuutarhassa. Puutarhassa jokainen nainen viljelee omaa maapalstaansa. Sinsiberen puitteissa rakennettujen kaivojen lisäksi kyläläiset ovat itse rakentaneet lisäkaivoja puutarhaan, mikä on hanketyöntekijöille merkkinä paikallisten sitoutumisesta toimintaan.

Suurella osalla naisista on pienin lapsi mukanaan töitä tehdessä. Ripeästi syntyvä kantoliinaratkaisu selkäpuolelle näyttää toimivalta ja kuormittaa vähemmän selkää kuin lapsi kantoliinassa etupuolella. Kylissä äitiysloman käsite on luonnollisesti tuntematon. Kaupungeissa yleinen äitiysloma työssäkäyville on kolme kuukautta.






Siene ja Banco-coura, kaksi Sinsiberen hankekylää, sijaitsevat Niger-joen varrella. Vaikka kaikki yhdeksän hankekylää sijaitsevat vain muutamien kymmenien kilometrien päässä toisistaan, etäisyydet tuntuvat suuremmilta teiden puuttumisen ja niiden huonokuntoisuuden takia. Niger tarjoaakin jokikyliin aivan uudenlaisia elementtejä muihin hankekyliin verrattuna.

Ensinnäkin viljeleminen on helpompaa, sillä vesi on helpommin saatavilla. Toiseksi kylän ruokavalioon kuuluu tuore kala, joka muissa kylissä on paljon harvinaisempi ruoka-aine. Joki tuntuu myös tuovan tuulahduksen muualta, mikä näkyy tietyllä tapaa kyläläisten tavassa olla ja elää. Se johtuu varmaankin kyläläisten tottumisesta jokea pitkin liikkuviiin muukalaisiin.






Mangojen loputtoman hehkuttamisen jälkeen on kai sanottava hyvä sananen myös papaijoista. Eivät ne tosin mangoille vertoja vedä, vaikka makuasioista ei liene sopivaa kiistellä. Mutta hyviä ovat nekin.

Kuva yhdestä naisten yhteispuutarhasta, josta papaijapuiden lisäksi löytyi ainakin sipuleita, pähkinöitä ja gomboa (suomeksi okra). Gombo nimenä on sen verran herttainen, että sen tuominen suomalaiseen ruokapöytään saattaisi kasvattaa vihannesten syöntiä kouluikäisten keskuudessa. "Äitiiiii, mitä tänään on ruoaksi?" "No, gomboa ajattelin valmistaa..." -VAU, GOMBOA, tosi siistiä... onhan se jo pian valmista?"

2 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Uskonto näkyy täällä jokapäiväisessä elämässä juuri noiden rukousten ja rukouskutsujen kautta. Ensimmäisinä öinä minäkin heräilin aina aamuyön pikkutunteina rukouskutsun ääneen, mutta onneksi siihen tottui nopeasti. Nykyään se ei enää herätä.

Uskonto näkyy myös alkoholinkäytön vähäisyytenä. Ei kai mikään maa ole täysin absolutistinen, mutta itse muistan kuluneen kolmen kuukauden aikana nähneeni ainoastaan yhden todella humalaisen malilaisen. Ehkä paikalliset räkälät vielä odottavat löytämistään, mutta siinä yöelämässä, johon olen tutustunut, ei oksentelevia tai hoippuvia ihmisiä ole näkynyt.

Joo, munkin mielestä tuo moskeijoiden arkkitehtuuri-juttu oli ihan hauska esimerkki siitä, kuinka niin hanakasti yrittää ymmärtää paikallista kulttuuria ja löytää kaikenmaailman selityksiä ties mille. Ja joskus asioille ei tosiaan ole mitään sen syvällisempää selitystä. Itselleen nauraminen on välillä ihanan terapeuttista!

Elina kirjoitti...

(tämä kommentti on alunperin julkaistu toisella nimellä 2008)

Ihana postaus:) kuvat huippuja!

”Koulun käymälä Kaben kylässä.”
Yksi asia, josta en vielä ollut älynnyt tuntea huonoa omaatuntoa ympäristöaktiivisessa kuluttamisessani on ollut wc-paperin käyttö. Sitten luin NYT-liittestä miehestä, joka perheineen on lopettanut paperoinnit ja siirtynyt eteläiseen vesikannutoimintaan Suomessa. Siitä lähtien olen kokenut tunnontuskia, kun en ole hienohipiäisyydessäni pystynyt luopumaan sisäänpinttyneestä länsimaalaisuudestani. Hyvä huomata, ettei se ole helppoa muillekaan, edes erilaisissa olosuhteissa.

”Malissa valtauskonto on islam. Kylistä löytyy usein moskeijoita, jotka on rakennettu bancosta, eli savesta.”
Näkyykö uskonto myös jokapäiväisessä käyttäytymisessä? Rukoukset? Kehy-valiokunnan hankesuunnittelijat olivat hankesuunnittelumatkalla Indonesiassa ja sanoivat heränneensä joka aamu viideltä moskeijoijen kutsuun.

"No, ne nyt ovat siinä siksi, ettei rakennus romahda".
Se siitä sitten. Hehe:D