Kokemusten vaihtoa naisten kesken

Suomalaisella Siemenpuu-säätiöllä on ympäristöhanke eteläisessä Malissa. Myös sitä toteutetaan yhteistyössä MFC-järjestön kanssa, jolla on sivutoimipiste Sikasson kaupungissa. Hankkeessa tavoitteena on vahvistaa paikallisten kyläläisten ympäristötietoutta sekä ympäristöalan vaikuttamistyötä. Hanke vastaa kansallisen ympäristöfoorumin järjestämisestä vuosittain Malissa. Lisäksi hankkeen kautta rahoitetaan kyläläisten itsensä kehittämiä ja toteuttamia pienimuotoisia ympäristöhankkeita.

Yksi näistä pienhankkeista on Finkolo-Ganadougoussa toteutettava perinteisten tulisijojen vaihtaminen energiaa säästäviin tulisijoihin. Pienhanke on käynnistynyt vuonna 2007 ja kylän naisille on järjestetty koulutus liesien valmistuksesta maaliskuussa 2008. Koulutuksen jälkeen naiset ovat rakentaneet yli 200 energiaa säästävää liettä kyläänsä. Sinsiberessa energiatehokkaiden liesien valmistamiseen on koulutettu naisia muun muassa Tafelen ja Sienen kylissä. Seitsemälletoista finkololaiselle aktiivinaiselle järjestettiin mahdollisuus matkustaa Sinsiberen hankekyliin vierailulle jakamaan kokemuksia.

Energiatehokkaiden liesien valmistuksen opettaminen toinen toisilleen (kylissä on opittu eri malleja) oli konkreettinen tavoite neljän päivän vierailulle. Muuten ajatuksena oli luoda keskustelumahdollisuus useita vuosia Sinsiberessa toimineiden ja vastikään hanketoimintaa puolestaan aloittavien naisten välille. Sinsiberen naisilla on kokemusta josta ammentaa ja antaa vinkkeja, finkololaiset puolestaan voivat tuoda uusia näkökulmia pidempään toimineeseen hankkeeseen. Lisäksi haluttiin herättää ajatuksia näyttämällä Malin vihreimmällä alueella asuville kyläläisille puunhakkuun seurauksia Bamakon ympäristössä. Useinhan omin silmin näkeminen on teoreettista ympäristökoulutusta monin verroin tehokkaampi vaikuttamiskeino.

Vastaanotto Sienen kylässä oli juhlallinen. Kyläläiset olivat kokoontuneet kylän sisäänkäynnillä olevan mangopuun alle ja finkololaisten bussista laskeutumista tahditti iloinen laulu n´goussoun-soittimilla rytmitettynä. Tanssista ja laulusta ei ollut pulaa muutenkaan seuraavien päivien aikana. Vaikka onneksi paljon varsinaistakin asiaa puhuttiin kokouksissa, oli toinen tärkeä painopiste ehdottomasti yhdessä olemisessa ja asioiden jakamisessa myös musiikin ja tanssin kautta. Pariin otteeseen joka päivä alkoi joku naisista laulaa ja muut yhtyivät kiertämään kehää laulaen ja taputtaen. Lopulta kehän kiertäminen huipentui tanssiesityksiin, joissa naiset vuorotellen ottivat pääroolin.

Naisten käymät keskustelut olivat vilkkaita ja kysymykset hankkeisiin liittyen runsaita. Erityisesti osuuskuntatoiminnan käynnistäminen kiinnosti finkololaisia. Oli mukava huomata, että sinsibereläiset antoivat vastauksia rennosti ja vuolassanaisesti, hanketyöntekijä-Amin lisäyksiä vastauksiin ei yleensä tarvittu. Keskustelut käytiin siis aidosti kylien naisten eikä pelkkien hanketyöntekijöiden välillä. Kysymykset olivat käytäntöön tiukasti kytkettyjä, osuuskunnan lisäksi puhuttiin puiden istutuksesta, viljelemisestä, saippuan valmistamisesta, mikroluotoista ja karitevoin jalostamisesta.

Protestanttisesta työetiikasta ponnistavaa tanssin ja laulun määrä vähän hätkähdytti. Siinä missä itse olisi halunnut kokouksien jatkuvan loputtomiin saikin huomata muiden jo kiiruhtavan kohti rumpujen kuminaa. Toisaalta kuuluuhan länsimaisiinkin useiden päivien kokouksiin illanviettoja, joilla on oleellinen rooli kokouksen onnistumisessa. Vaikka käytännön toteutus on eri, ehkä molemmilla tavoilla usein päästään samaan päämäärään eli tunnelman vapauttamiseen yhteistyön helpottamiseksi. Kokoavassa keskustelussa kiitokset olivatkin ylenpalttisia. Opittujen asioiden lisäksi vieraat kehuivat juuri lämminta vastaanottoa ja isäntien halua viettää aikaa yhdessä heidän kanssaan. Vierailun arvostamisesta Sinsiberen kylien puolesta kertoi Sienen kylän paikallisesti katsoen suuri kunnianosoitus vieraille. Heille lahjoitettiin vuohi, joka teurastettiin ja tarjottiin juhlaillallisena.