Kyläläisten elämänrytmistä

Malilaisissa kylissä eletään lineaarisen ajan sijaan syklistä aikaa, aivan kuten Suomessa ennen teollistumista. Aika saa pitkälti merkityksensä auringonnousujen ja vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Rannekelloja löytyy kylän tärkeimpien miesten ranteista, mutta suurimmalle osalle kyläläisistä tarkat kellonajat ovat harvoin merkityksellisiä. Kyläkokoukset ja muut aktiviteetit alkavat, kun kaikki ovat paikalla, eivätkä kello 16.30. tai 8.00.

Aamu sarastaa Malissa jo kuuden aikoihin, seitsemältä terassillamme herätessä kirkkaus melkein koskee silmiin. Kylissä jututtamani naiset kertovat heräävänsä viiden, jotkut jopa neljän aikoihin. Ajankohta on niin käsittämättömän aikainen itselleni, etten hämmästykseltäni ole ymmärtänyt kysyä edes syytä siihen. Ehkä päivän vilpoisimmat hetket pitää käyttää tarkkaan hyödyksi, sillä kun helle on paahtavimmillaan ei työnteko juurikaan onnistu. Silloin on aika levähtää. Aamuherääminen on ainakin ruoanlaittovuorossa oleville naisille aikainen siitäkin syystä, että aamupalan on oltava valmiina silloin kun muu perhe herää.

Iltaisin pilkkopimeä tulee seitsemän aikoihin. Hyvin harvoissa kylissä on sähköä joten helteisen yön pimeys on hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Sitä valaisevat ainoastaan ajoittain pimeyttä halkovat taskulamppujen valokeilat. Näistä valolähteistä huolimatta lähes kaikki toiminta lakkaa pimeän laskeuduttua. Ainut aktiviteetti, jota itse olen kyläelämässä pimeän jälkeen todistanut on nuotion hehkussa harrastettu rumpujen ja laulun säestämä tanssiminen.

Vuorokausirytmin lisäksi vuodenajat jäsentävät elämää. Sadekausi kestää Malissa noin neljä kuukautta, kesäkuusta syyskuuhun. Se on vuoden kiireisin aika, silloin töitä paiskitaan olan takaa. Viime kylävierailulla huomasin tämän konkreettisesti. Kylistä saattoi löytää lähinnä pieniä lapsia ja vanhuksia. Kaikki kynnelle kykenevät aikuiset olivat puolestaan töissä pelloillaan, joiden varassa suurimman osan kyläläisistä toimeentulo lepää. Eräs kyläläinen totesikin pitävänsä kylä- ja kaupunkielämän toisistaan erottavana asiana sitä, että "kylässä voi viljellä toisin kuin kaupungissa".