Ensimmäinen kylävierailu osa 1 +vapaa-ajan retki

Matkaan kohti kyliä

Sinsibere-hanke toimii siis kolmen kunnan alueella Bamakon ympärillä. Kunnissa on yhteensä 60 kylää ja yhteensä kylissä on noin 40 000 asukasta. Hankkeeseen olin tutustunut papereiden avulla ja MFC:n työntekijöitä jututtamalla. Vihdoin oli aika päästä kentälle näkemään ihmisiä, joiden parissa hanketta toteutetaan.

LÄHTÖ
Vierailulle oli määrä lähteä puoli yhdeksän aikaan. Suhtauduin siihen aika rennolla otteella, koska olin kuullut, että ajat ovat aikalailla suuntaa antavia. Varautuen kuitenkin kaikkeen olin valmis tasan puoli yhdeksän. Matkaan päästiinkin jo noin vartin yli yhdeksän, joten mitään suurempia viivytyksiä ei lähtöön tullut. Kylävierailut tehdään joko mopoilla, joilla liikkuminen on kätevämpää tai sitten autolla, jolla liikkuminen on vaivattomampaa. Koska kyseessä oli ensimmäinen kylävierailu minulle, ei mopoja varmastikaan edes harkittu. Itsehän sitä aina ajattelee pystyvänsä mihin vaan, mutta ehkä on ihan järkevää kuitenkin noudattaa paikallisten neuvoa ja suostua mukavampaan kulkupeliin.

VIERAILIJAT JA KOLA-PÄHKINÄT
Matkalla lähtivät Ibrahim-kuljettaja sekä Sekou, joka on toiminut usean vuoden ajan Sinsibere-hankkeessa assistenttina. Nyt hän on siirtynyt MFC:n sisällä toisen hankkeen palvelukseen. Hankkeen, joka on juuri käynnistymässä ja joka tulee tukemaan Sinsibereä erittäin hyvin. Kyseessä on tanskalaisrahoitteinen SUPED-hanke, josta kerron lisää myöhemmin. Sekoulla puolestaan on jo pitkä kokemus suomalaisnaisten perehdyttämisessä kyläelämään, sillä ymmärtääkseni hän on ollut mukana suurimmassa osassa dodolaisten hankesuunnittelu ja –seurantamatkoja. Niistä lukiessani olin oppinut, että ensimmäiselle kylävierailulle saattaa olla kohteliasta viedä tuliaisiksi esimerkiksi kola-pähkinöitä. Kysyin asiasta Sekoulta ja ihan ensimmäinen pysähdys olikin markkinapaikalla pääkaupungista lähtiessä kola-pähkinöiden ostaminen.

BOUGOULA
Vierailemamme kylät sijaitsevat kaikki Bougoulan kunnan alueella. Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli itse Bougoulan kylässä, jossa vierailimme kunnanjohtajan luona. Hän tuntui olevan vahvasti Sinsiberen takana. Keskustelu hänen kanssaan oli oikein antoisa, sillä ympäristöasiat ja kyläläisten osallistaminen tuntuivat olevan hänelle oikeasti tärkeitä asioita. Kunnantalolta menimme katsomaan osuuskuntarakennusta. Se on juuri saatu valmiiksi, joten toimintaa siellä ei vielä ole. Oli kuitenkin hienoa nähdä konkreettinen tulos, paikallista raaka-aineista rakennettu rakennus, jota tullaan käyttämään varastona ja koulutuskeskuksena. Osuuskunnalle tullaan myös asentamaan monitoimiasema, jossa on muun muassa akkujen laturi ja mylly kyläläisten käyttöön.

BIRONIN NAISET
Seuraava pysähdys oli Bironin kylä. Siellä paikalle saatiin monta keskeistä toimijaa, kuten Bougoulan kunta-alueen naisryhmän edustaja, kylän Sinsibere-ryhmän puheenjohtaja sekä miespuolinen animateur. Tervehtimisien jälkeen naiset istuivat arvokkaan näköisinä vierekkäin ja miehet toiselle puolelle katosta. Tällä kertaa naiset olivat kuitenkin pääroolissa ja osoitin Sekoun tulkkauksen avulla kysymykseni heille. Naisryhmän edustaja kertoi, että naiset ovat Sinsiberen avulla oppineet lisää asioita ja ottamaan vastuuta tekemisistään. Naiset toivoivat kovasti Bironiinkin samanlaista yhteispuutarhaa, jollaisia on Sinsiberen puitteissa pystytetty Tafelèn ja Karakon kyliin.

Pyysin Bougoulan naisryhmän edustajaa, Fatoumata Doumbiaa kuvailemaan myös tavallista päiväänsä. Hän kertoi heräävänsä viiden aikaan ja saavansa työpäivän päätökseen kahdeksan maissa. Päivän tehtäviin kuuluu kolmen ruoan valmistaminen koko perheelle, lasten hoitamista, puutarhan kastelua ja siellä työskentelyä sekä omaan käyttöön tarvittavien puiden hakemista. Taukoja ei syömisen lisäksi päivässä kuulemma juurikaan ole. Turha oli siinä vaiheessa enää kysellä vapaa-ajan aktiviteeteistä. Hiljaa mielessäni mietin omien päivieni rakentumista.

Vierailun lopuksi muistamamme kola-pähkinät otettiin iloisesti vastaan ja meidät toivotettiin tervetulleeksi toistekin. Henkilökohtaisesti tosin kola-pähkinöiden mieletön vetovoima ei minulle selittynyt, mielestäni ne maistuvat aika kitkeriltä. Makunsa kullakin. Vierailupäivän viimeisimmästä pysähdyksestä Tafèleen luvassa kuvausta seuraavassa postauksessa.

Matka Sibyyn

Sinsiberen tiimoilta tehty kylävierailu jäi mieleen pyörimään ja vapaa-ajallakin alkoivat pääkaupunkiseudun hurvitukset hetkeksi riittää. Viime viikonloppuna mielessä siintelikin jälleen maaseudun rauha. Matkakohteeksi valittiin läheinen Sibyn kylä ja matka-aika kutistui alkuperäisestä kahdesta päivästä päiväretkeksi. Matkaseura oli britti- ja kanadalaiskämppikset sekä ranskalainen työntekijä MFC:stä.

TAKSI-MANIN KYYDISSÄ
Siby on lähellä ja sinne pääsee busseilla, ymmärtääkseni jopa sotramoilla. Sotramathan ovat niitä pikkubussin kokoisia veikeitä vihreitä kulkupelejä, joiden varaan Bamakon joukkoliikenne pitkälti nojaa. Elämän helpottamiseksi minutkin saatiin kuitenkin ylipuhuttua taxi-manin vuokraamiseen koko päiväksi. Kyseessä oli lähikioskin omistajan tuttu, eihän sitä kenen tahansa matkaan kannata lähteä.

Taksikuski saapui lauantaiaamuna vain vajaan tunnin myöhässä sovitusta ajasta ja matkaan lähdettiin kymmenen aikaan jokseenkin kuoppaisilla penkeillä istuen. Bamakonkin läpi ajaminen oli jo mielenkiintoista, sillä näin taas aivan uusia puolia kaupungista. Kuten sen toisen Niger-joen ylittävän sillan, jonka kupeeseen rakennetaan huikean korkeita häikäisevän valkoisia rakennuksia ministeriöiden käyttöön.

Kaupungista lähtiessä asfaltoitu tie loppui kuin seinään. Suurin osa matkasta huristeltiinkin hiekkaista tietä, jonka lukuisten kuoppien väistely oli jokseenkin mahdoton tehtävä. Ohitukset olivat myös aika jänniä, sillä hiekkapilvessä näkyvyys oli jokseenkin heikko. Toisaalta liikennettäkään ei ollut liiemmälti, joten saimme nieleskellä hiekkapölyä aika ylhäisessä yksinäisyydessämme.

LÄMMINHENKISTÄ ULKOILUA JA MANGOJA
Sibyssa etsimme käsiimme puhelimitse varaamamme oppaan, joka selosti kunnianhimoiset suunnitelmamme päiväksi. Tarkoituksena oli tehdä Sibyn kallioilla ja savannilla kävelyretki, jonka pituudeksi opas kertoi noin yhdeksän kilometriä. Polttavassa helteessä matka oli melkoinen, mutta todellakin sen arvoinen. Vaellus piti sisällään perinteisten lääkekasvien esittelyä, joista useita käytetään naisten hedelmällisyyden lisäämiseksi. Opas kertoi, että lapseton nainen ei juuri ole olemassa paikallisissa kylissä, hänen sosiaalinen statuksensa on mitätön.

Kävimme katsomassa myös pyhää luolaa, jonne edelleen tullaan tekemään uhrauksia, jotta asiat sujuisivat toivotulla tavalla. Kuulemma myös poliitikot tulevat myös suorittamaan uhrauksia kyseisessä luolassa vaalimenestyksen takaamiseksi. Opas kertoi meille myös tarinoita muinaisesta mandinke-kuningaskunnasta, jonka aikana samoilla Sibyn kallioilla kokoustettiin ja saatiin estettyä sota naapuriheimon kanssa. Näkymät olivat upeat kallionkielekkeeltä ja pitkän vaelluksen kruunasi hekumallinen suoraan puusta poimittu mango siinä vaiheessa, kun juomavesi alkoi jo loppua ja kurkkua kuivaa. Viimeisen kielekkeen uumenissa oli myös leppoisan viileä luola, jossa virtasi puhdasta vettä. Ahnaasti täytimme kaikki tyhjät juomapullot, joista siemaillessa loppumatka sujui kuin leikki vaan.

Mangokausi alkaa Bamakossa muutaman viikon päästä. Sibyssä kausi oli jo käynnissä ja ennen kotimatkan alkua pysähdyimme ostamaan auton täyteen ihania tuoreita mangoja. Niiden parissa onkin kulunut nautinnollisesti eilinen päivä. Liekö ollut mangojen ansiota vai riittävän tauotuksen osaavan oppaan, mutta äkkinäinen yhdeksän kilometrin taivallus ei edes tuntunut jaloissa ollenkaan. Päinvastoin, ulkoilun jäljiltä loistavasti nukuttujen öiden jäljiltä uusi työviikko alkaa sopivan pirteissä tunnelmissa.