Aurinkoenergiaa kyliin

Lorin ja aurinkoenergia

Toiselle kylävierailulle lähdettiin Sinsiberen hanketyöntekijän Amin, sekä viime vierailulla mukana olleen Sekoun kanssa. Mukaan haimme kanadalaisen Lorinin, joka oli tullut Maliin eväänään isoisältään oppimansa yksinkertainen tapa aurinkoenergian hyödyntämiseen. Valmistustavan ideologiaan kuuluu, että siinä käytetään hyvin yksinkertaisia ja paikallisia rakennusaineita. Perusideana on aurinkoenergian heijastaminen peilien avulla haluttuun kohteeseen, jolloin sen teho moninkertaistuu suhteessa peilien lukumäärään. Maliin Lorin oli tullut siksi, että hän oli tavannut jonkun bamakolaisen, jolla oli kontakteja ympäristöasioiden parissa toimiviin ihmisiin. Näihin kontakteihin kuuluu myös MFC:n johtaja Ibrahim Togola. Tämän ansiosta Lorin oli nyt kanssamme matkalla Sinsibere-kyliin.

Kehitysyhteistyötä on hyvä suunnitella pitkään ja hartaasti. Välillä taas yksinkertainen ja toimiva idea saattaa olla riittävä lähtökohta menestyksekkäälle toiminnalle. Etenkin jos sen taakse saa riittävästi kokemusta ja paikallistuntemusta, joita MFC:stä Lorininkin käyttöön riittää. Lorin kertoi muuten tulleensa Maliin Ranskan Marseillesta asti autokyydillä, matka oli kestänyt pysähdyksineen sellaiset kolme viikkoa. Kotiin Kanadaan ei kuulemma ole kiirettä, koulutusta aurinkoenergian käytössä hän on valmis antamaan Malissa niin kauan kuin paikallisilla innostusta riittää. Mielenkiintoinen sekoitus humanistista maailmanparannusta ja teknologiauskoa. Lisää Lorinin hankkeesta hänen blogissaan: http://solarfireproject.blogspot.com

Ajatuksena on järjestää työpajoja, joissa Lorin opettaa paikallisia rakentamaan vastaavalla tekniikalla aurinkoenergialla toimivia laitteita. Aikaisemmin hän on vetänyt vastaavanlaisia työpajoja Meksikossa sekä Kuubassa. Jälkimmäisessä se oli ollut huomattavasti haasteellisempaa, vastaanotto oli ollut paljon epäilevämpi eikä lupia toimintaan oltu kovin hanakasti myönnetty. Meksikossa toiminta oli lähtenyt paremmin käyntiin ja siellä

aurinkoenergialla työstettyjä kaakaopapuja myydään nykyään Kanadaan Reilun Kaupan kautta. Työpajat ovat Lorinin mielestä periaatteessa kaikille kiinnostuneille avoimia. Yhden laitteen hinnaksi hän arvioi noin 170 000 CFA eli suunnilleen 250 euroa. Sinsiberessä niitä voitaisiin käyttää esimerkiksi karitepähkinöiden kuivaamiseen.

Kävimme näyttämässä Lorinille Sinsiberen uuden osuuskuntarakennuksen, jonka tontilla olisi runsaasti tilaa asentaa aurinkoenergialla toimivia laitteita. Lisäksi kävimme kunnanjohtajan juttusilla, joka piti ajatusta hyvänä. Bougoulan kylään saavuttaessa minun piti hieraista silmiäni pari kertaa, sillä viime kerralla aika uneliaalta vaikuttavan kylän paikalla oli nyt ihmisiä pilvin pimein ja radiot soittivat uusimpia Malin hittejä. Ami valaisi minua kertomalla, että keskiviikkona on markkinapäivä Bougoulassa. Siitä johtuen kaikki kynnelle kykenevät lähikylien ihmiset saapuvat sinne myymään ja ostamaan. Tällä kertaa loput edellisen vierailun kuoppaisista teistä jäivät siis ajelematta ja silti onnistuimme bongaamaan sekä Bironissa tapaamiamme naisia että Tafelèn puutarhan johtajanaisen.

Vauvoja ja edelleen mangoja
Viime postauksessa viittasin siihen, kuinka internetin ja muiden yhteyksien kehittyminen on samankaltaistanut kokemuspiiriämme ympäri maailmaa. Toinen hurja juttu asiaan liittyen on se, että vaikka on kaukana ja erilaisessa kulttuurissa, on kuitenkin lähellä. Tämän blogin välityksellä kommunikoin tutuille (ja toivottavasti tuntemattomillekin) kuulumisia viikottain. Toimistolla nyt nettiyhteyksien pelatessa luen sähköpostia melkein joka arkipäivä. Vaikka on Bamakossa, on siis edelleen läsnä myös suomalaisessa elämässään.

Vielä viisitoista vuotta sitten tämä olisi ollut ihan erilainen kokemus. Kirjeiden kirjoittelu silloin tällöin, niistäkin osa olisi varmasti eksynyt matkan varrelle. Mielenkiintoista on ajatella, olisiko kokemus ollut jollain tapaa autenttisempi. Nyt on vaikea ihan oikeasti irrottautua omastaan ja sujahtaa malilaiseen elämään, koska kuitenkin on niin selkeästi kiinni virtuaalisesti länsimaailmassaan. On Malissa, mutta samanaikaisesti tuntuu, että osittain Suomessa.

Tämän viikon pieniä suuria hetkiä ovat olleet kylävierailun lisäksi naapurin kolme ja puoli kuukautta vanhan vauvan sylissä pitäminen sekä edelleen ne mangot. Pahoittelen, mutta mangojen ihanuudelle ei voi olla immuuni! Tämän viikon harmituksia puolestaan kyvyttömyys ymmärtää kaikkea paikallisesta ranskasta sekä naisten asema. Jälkimmäinen tosin lukeutuu kestosuosikkeihini täällä harmituksen ja vihastuksen aiheuttajana.